Mikä on oikeasti tärkeää?
Lappeenrannalla menee todella hyvin. Kun aktiivisinta
mediahuomiota tuntuvat saavan aiheet, kuten saako tiellä ajaa tai voiko tänne
rakentaa, ei voi kuin ihmetellä ongelmien mittakaavaa. Sosiaalisessa mediassa
taistellaan siitä oliko ydinkeskustan bussipysäkeillä enemmän väkeä
70-lukuisena kesäpäivänä vai talvella vuonna 2018. Huudetaan solvauksia
väärälle ladulle eksyneelle jalankulkijalle tai liian pitkille jonotusajoille
valtion konttoreissa. Ihmisen luontaisiin tarpeisiin kuuluu saada vaikuttaa
omaan elämäänsä tai vähintään vänistä aiheesta.
Kaukana ovat oikeat murheet tai sitten niistä ei vain
puhuta. Ehkä on kyllästytty puhumaan oikeasti merkityksellisistä asioista,
koska ne ovat niin vaikeita tai tylsiä. Kuten pahoinvoiva nuoriso. Yksinäisyys.
Yhteisöllisyyden puute. Vapaus. Se kieroutunut tosiasia, että tässä maassa on
töitä aivan hervottomasti, mutta osa meistä ajaa itseään pakotettuun
burn-outtiin ylityöllistettynä ja toinen osa toivoo saavansa tehdä edes osan
edellisen töistä. Miksi kaupungin aukiot oikeasti ovat ajoittain tyhjiä? Miksi
ihmisillä on tarve puhua tyhjistä aukioista sen sijaan, että tekisivät asialle
itse jotain konkreettista? Miksi merkitykselliset asiat jäävät kohkauksen
jalkoihin?
Monet meistä ovat valinneet toimia pohtimisen sijaan ja
rakentaa tästä kaupungista hyvää paikkaa asua. Esimerkiksi Nuijamiehen
aiheuttama kansanliike osoittaa kansan janoavan aidosti merkityksellisiä tiloja
ja tammikuinen tapahtuma havahdutti monet huomaamaan kuinka hyvältä aito
yhteisöllisyys tuntuu. Uusia tuuliakin
syleillään: uunituoreen Lappeenrannan Tanssiteatterin Sudenmorsian palasi näyttämölle suuren
kysynnän vuoksi.
Minusta on ihanaa asua kaupungissa, jossa asiat ovat näin
mallillaan. Me voimme astella itse ulos luolistamme, täyttää torit,
uudelleenrakentaa vetykojut ja tehdä jotain asioille, joita pidämme tärkeinä.
Valittaminen on sananvapautta. Oikeasti tekeminen on oikeasti omaan elämäänsä
vaikuttamista.
Ossi Välimäki 8.3.2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti