Nillittäjien valtakunta

Tämä on nillittäjien valtakunta. Liityn joukkoon:
- ”Ihmettelen päättäjien saamattomuutta ilmastoasioissa.” Päättäjät on samanlaisia ihmisiä ja aivan yhtä saamattomia kuin me kaikki muutkin. Toiset meistä tarvitsevat lakia käskemään itseään toimimaan oikein. Toiset meistä tekevät nyt ja itse, eivätkä syytä muita omasta saamattomuudestaan, esimerkiksi ilmastoasioissa. Ja kyllä, yksittäisen ihmisen päätökset vaikuttavat koko yhteiskuntaan.

- ”Ja tämänkin Suomen yhteiskuntaan ja luontoon liittyvän päätöksen maksaa tavallinen kansalainen?” Kyllä. Kuka muukaan Suomen yhteiskuntaan ja luontoon liittyvät kustannukset maksaisi kuin suomalaiset. Omapa on kansallisomaisuutemme, meidänhän siitä kuuluu huoli pitää. Ja sama koskee oikeastaan kaikkia Suomeen liittyviä päätöksiä.

- ”Ei Lappeenrannan jätevesiä Saimaaseen!”
No ei tietenkään, onhan huomattavasti kypsempää puhdistaa vedet huonosti ja toimittaa jokea pitkin Venäjälle. Poissa silmistä, poissa mielestä. Täysin naurettava ideahan olisi käyttää olemassaolevaa teknologiaa, jolla vesi puhdistetaan oikeasti kunnolla Saimaaseen, eikä ”piilottaa” rajan taakse. Toivottavasti Suomi ei toimita jätteitään kaukomaille ”kierrätykseen”, vaikka Kiina onneksi jo lopettikin vastaanottamisen ekokatastrofin vuoksi. Mitä jos hoidetaan vaan omat jätteet a) vähentämällä jätteen määrää, b) kierrätetään, uudelleenkäytetään, puhdistetaan, c) eikä vältellä todellista aiheuttamaamme jätekuormaa. Eletään siinä jätteessä mikä luodaan tai ollaan luomatta kokonaan. Valitse itse.

- Lappeenrannan kaupungissa järjestettiin juhla rakkauden puolesta. Juhlan kunniaksi ripustettuja värikkäitä lippuja revittiin alas useista paikoista.
Rakas lippuvaras, tarjoan sinulle ja ystävillesi lämpimän, rakastavan ja turvallisen kotini, tervetuloa. Saat ruokaa, saat vaatteita. Jos on paha olo, jutellaan. Kaikki on ihan hyvin. Myös sinulla on oikeus olla olemassa, aivan kuten kaikilla muillakin. Ei tää oo mikään kilpailu.

Ossi Välimäki, 10.6.2019

Kirje Joulupukille

Rakas joulupukki,

Tänä vuonna toivon raitista ilmaa, puhtaita vesistöjä ja metsiä, jotka saavat seisoa aloillaan. Toivon viisaita päätöksiä poliitikoilta sekä rehellisyyttä ihmiskunnan jokaisella tasolla. Toivon, että päätökset vähentää muovipussien käyttöä ”vuoteen 2025 mennessä” toteutetaan heti, koska myöhemmin on jo liian myöhäistä. Toivon rakkautta maailmaa ja lähimmäisiämme kohtaan. Toivon hyväksyntää, läheisyyttä ja aitoja ihmiskontakteja.

Toivon maailmaan vähemmän teknologiaa ja turhaa kulutusta. Toivon ihmisten ymmärtävän mikä maailmassa on oikeasti tärkeää. Toivon meidän siirtyvän some-kohtaamisista aitoihin kohtaamisiin. Toivon läsnäoloa ja kerääntymistä yhteisen pöydän ääreen. Toivon kuuntelemista ja toivon kertomista.

Toivon ruokaa, rauhaa ja rakkautta. Toivon voivani keskittyä elämän yksinkertaisiin ja olennaisiin asioihin, kuten syömiseen, lepäämiseen ja rakastamiseen. Toivon voivamme olla rehellisiä toisillemme, sillä vaikka totuus joskus satuttaa, valhe satuttaa enemmän. Toivon vapautta ja toivon ymmärrystä. Toivon, että poliitikkomme pitäisivät lupauksensa. Toivon, että maailmassa olisi hyvä olla.

Rakas Joulupukki, jos välttämättä kuitenkin tahdot tuoda minulle jotain, olkoot se paketti kahvia, suklaarasia, pussillinen leipää, pullo viiniä, siemeniä istutettavaksi tai kourallinen hyviä tarkoituksia. En toivo uusia leluja, vaatteita, kirjoja, välineitä, koruja, turhakkeita, astioita tai mitään muutakaan joka ei maadu tai muutoin kulu luonnollisesti. Minulla on kaikkea tätä jo liikaa.

Me olemme yksi kansa ja suurin lahja maailmassa on toisemme. Huolehditaan siitä lahjasta sekä elinympäristöstämme. Rauhallista elämää kaikille.

Ossi Välimäki, 27.11.2018

Keskustan elävöittämisestä

Keskusta elävöityy mahdollistamalla keskustan elävöittäminen. Sen sijaan, että pyydettäisiin kaupunkia järjestämään tapahtumia, tulee pyytää kaupunkia tahi muita tahoja helpottamaan tapahtumien ja muun toiminnan järjestämistä. Tämä koskee Marian Aukion lisäksi kaikkia muitakin sijainteja, sisällä sekä ulkona. Elämää synnytetään rakentamalla puitteet, joissa kansalaisen on helppo toimia.

Yksi hyvä esimerkki tästä on Kulttuuritila Nuijamies. Lukuisat kansalaiset ovat lähestyneet yhdistystä uusien ideoidensa ja ehdotustensa kanssa, joita ei olisi edes syntynyt, jos tilaa ei tässä muodossaan olisi olemassa. Valmiiksi hoidettu infra, tekniikka, luvat, sopimukset, ravitsemus, järjestyksenvalvonta ja lipunmyynti ovat kaikki pois yksittäisen innokkaan kansalaisen harteilta. Kaikki turhauttava byrokratia on hoidettu alta pois ja tilassa voi järjestää käytännössä mitä vain – ja helposti.
 
Tuskin kukaan olisi halukas järjestämään toimintaa paikassa, jossa tarjolla on lähinnä kylmää kättä ja kaikesta saa selvitä pitkälti yksin. Kaupunkimme verkkosivuilta löytyy pienen etsinnän jälkeen kyllä yhteystietoja ja lomakkeita, joilla hakea erinäisiä tiloja käyttöönsä. Jostain on alitajuntaani syntynyt käsitys, että prosessi on kuitenkin jäykkä. Mitä jos luotaisiin puitteet, joissa on helppo tehdä ja toimia. Helpotetaan kaupunkilaisten aktiivisuutta entisestään, esimerkiksi kampanjoimalla ”3 kk ajan kaupungin ulkotilat veloituksetta käyttöön ja tekniikka kaupan päälle”. Kaupungin lienee turha vedota toritilojen kustannuksiin, koska samat kustannukset syntyvät vaikka mitään ei tapahdu. Tekniikasta syntyisi tiettyjä kuluja, mutta toisaalta sitä kompensoisi kaupungin järjestävän pään työmäärän väheneminen. Lisäksi tempaus toisi ’sykettä ja säpinää’ sekä liikkuvia kansalaisia ja lompakoita keskustaan naurettavan pienillä kustannuksilla.

Kansalaiset ovat aktiivisia paikoissa, joissa on helppo olla aktiivinen. Osallistumista ja oma-aloitteisuutta tapahtuu siellä, missä sitä tuetaan.

Ossi Välimäki 22.11.2018

Missä Lehmusten kaupunki?

”Kuolevia kauppakeskuksia. Uinuvia katuja. Missä Lehmusten kaupunki?”
Ajan kultaamilla menneillä vuosikymmenillä kaupunkilaiset liikkuivat ulkona ja tapasivat toisiaan. Näin väittää moni tätäkin palstaa lukeva. Minä en tiedä totuudesta, voihan minua milleniaaliksikin haukkua. Mutta sen tiedän, ettei katukivien järjestyksen muuttaminen vaikuta yhtään minkään elämän kukoistukseen. Äsken oli betoni, nyt on laatta.

Elämää ei synny päättämällä tai rakentamalla. Elämää syntyy elämällä. Kutsunkin teidät kaikki kaupunkilaiset kaupungille elämään. Laskemaan käteenne kasvaneet älyruudut hetkeksi alas ja katsomaan miltä maailma ja aidot ihmiskontaktit näyttävät. Ja pelottaviltahan ne näyttävät, kun täytyy katsoa ihmistä silmiin ja kommunikoida.

Se että aikaisemmin on ollut enemmän väkeä ulkona on johtunut mahdollisesti siitä, että on ollut vähemmän syitä olla sisällä. Ei ollut Netflixiä, josta valita äärettömästi viihdettä heti kotisohvalle. Käytiin elokuvissa. Ei ollut Spotifyä, josta saa omaan vessaan soittamaan lähes kaikki artistit rapakon takaa asti. Käytiin konserteissa. Ei ollut facebookia ja whatsappia, joilla viestittää valheellisia omakuvia ympäristölle. Tavattiin ihmisiä, oltiin läsnä ja puhuttiin. Opittiin tuntemaan toisiamme. Luotiin yhteyksiä. Oltiin ”me”. Tehtiin yhdessä asioita. Viihdyttiin.

Mitään ei tapahdu, jos kukaan ei tee. Tule ulos. Tee kanssani.

Ja sitäpaitsi, minä ainakin löydän kaupungilta päivittäin paljon tekemistä ja paljon seuraa. Aktiviteettiä on enemmän kuin ehdin ajatella. Ehkä kaupungin menneistä vuosista haaveilevat kaipaavatkin vain omaa nuoruuttaan ja jaksamistaan. Mitä jos osallistuisimme siihen mitä tänään tapahtuu?

Ossi Välimäki 6.11.2018

Näin hankit työpaikan (Terv. kestotyötön)

Näin hankit työpaikan:
1. Päätä mitä haluat tehdä. Tämä on ehkä vaikein tehtävä, mutta nyt en avaa siitä suoriutumista suuremmin.
2. Tee mitä haluat tehdä.
3. Saa työtarjouksia.

Ihanan yksinkertaista, eikä varmasti toimi kaikille. Minulle se toimi. Olen melko nuoresta pitäen haaveillut jonkinlaisesta urasta kulttuurin parissa, mutta pitänyt sitä aina saavuttamattomana utopiana. Siispä kouluttauduin markkinoinnin tradenomiksi - luulis myyjällä olevan töitä. Valmistuttuani selvisi, että sain parempia töitä ennen koulutusta kuin sen jälkeen. Päätin olla tarttumatta turhanpäiväisiin puhelinmyyntihommiin ja tekemään ennemmin sitä mikä kiinnostaa palkasta riippumatta.

Tein ensin täysin harrastusmielessä musiikkia ja eksyin teatterin maailmaan. Uteliaisuudella olen päätynyt erinäisiin esityksiin ja projekteihin, joiden tulonäkymistä en ole murehtinut. Hyvinvointivaltiomme on taannut leivänkäntyn pöydässä ja täten mahdollistanut pitkäjänteisen työskentelyn tavoitetta kohden. Olen tarttunut rohkeasti hommiin, joista suoriutumisesta ei etukäteen ole ollut varmuutta. Ilman takuupalkkaa työstä suoriutumisen paineet ovat enemmän sisäiset.

Ensin oli Peer Gynt, oli Sudenmorsian, oli Kulttuuritila Nuijamies ry’n puheenjohtajan pesti ja nippu sekalaisia keikkoja perkussionistina. Valmistumisestani on yli kaksi vuotta aikaa. En ole tehnyt ns. tradenomin töitä päivääkään, mutta olen hyödyntänyt oppeja tehdäkseni sitä mitä haluan. Tehtyäni riittävästi töitä intohimosta, olen tilanteessa, jossa työnantajat lähestyvät minua ja tarjoavat töitä oma-aloitteisesti. Osa töistä on kulttuurin alalla, osa sen vierestä. Tällä hetkellä onnea elämääni tuo Jeanne -näytelmän menestyminen Pulsassa.

Työllisyystilanteen uutisoidaan parantuneen. Joko työllistymiseni johtuu omista toimistani ja pienestä kapinasta aktiivimalleja vastaan tai sitten työpaikkoja on yleisesti ottaen enemmän tyrkyllä. Joka tapauksessa unelmien tavoitteleminen tuntuu olevan huomattavasti menestyksekkäämpi reitti elämässä kuin ohjeiden noudattaminen.

Ossi Välimäki 10.7.2018

Millä on meille oikeasti merkitystä?

Mikä on oikeasti tärkeää?

Lappeenrannalla menee todella hyvin. Kun aktiivisinta mediahuomiota tuntuvat saavan aiheet, kuten saako tiellä ajaa tai voiko tänne rakentaa, ei voi kuin ihmetellä ongelmien mittakaavaa. Sosiaalisessa mediassa taistellaan siitä oliko ydinkeskustan bussipysäkeillä enemmän väkeä 70-lukuisena kesäpäivänä vai talvella vuonna 2018. Huudetaan solvauksia väärälle ladulle eksyneelle jalankulkijalle tai liian pitkille jonotusajoille valtion konttoreissa. Ihmisen luontaisiin tarpeisiin kuuluu saada vaikuttaa omaan elämäänsä tai vähintään vänistä aiheesta.

Kaukana ovat oikeat murheet tai sitten niistä ei vain puhuta. Ehkä on kyllästytty puhumaan oikeasti merkityksellisistä asioista, koska ne ovat niin vaikeita tai tylsiä. Kuten pahoinvoiva nuoriso. Yksinäisyys. Yhteisöllisyyden puute. Vapaus. Se kieroutunut tosiasia, että tässä maassa on töitä aivan hervottomasti, mutta osa meistä ajaa itseään pakotettuun burn-outtiin ylityöllistettynä ja toinen osa toivoo saavansa tehdä edes osan edellisen töistä. Miksi kaupungin aukiot oikeasti ovat ajoittain tyhjiä? Miksi ihmisillä on tarve puhua tyhjistä aukioista sen sijaan, että tekisivät asialle itse jotain konkreettista? Miksi merkitykselliset asiat jäävät kohkauksen jalkoihin?

Monet meistä ovat valinneet toimia pohtimisen sijaan ja rakentaa tästä kaupungista hyvää paikkaa asua. Esimerkiksi Nuijamiehen aiheuttama kansanliike osoittaa kansan janoavan aidosti merkityksellisiä tiloja ja tammikuinen tapahtuma havahdutti monet huomaamaan kuinka hyvältä aito yhteisöllisyys tuntuu.  Uusia tuuliakin syleillään: uunituoreen Lappeenrannan Tanssiteatterin  Sudenmorsian palasi näyttämölle suuren kysynnän vuoksi.

Minusta on ihanaa asua kaupungissa, jossa asiat ovat näin mallillaan. Me voimme astella itse ulos luolistamme, täyttää torit, uudelleenrakentaa vetykojut ja tehdä jotain asioille, joita pidämme tärkeinä. Valittaminen on sananvapautta. Oikeasti tekeminen on oikeasti omaan elämäänsä vaikuttamista.

Ossi Välimäki 8.3.2018

Kielletään kaikki

Kielletään tapahtumien järjestäminen kaupunkialueella ja varsinkin keskustassa. Kaupungin keskustaan rakennetaan suuria tyhjiä tiloja sitä varten, etteivät ihmiset olisi liian lähellä toisiaan. Kielletään musiikki sekä kaikki muu mahdollinen taide, patsaat, maalaukset ja yleinen kulttuurin näkyminen kaupungissa. Jos joku tahtoo toteuttaa itseään, tehkööt hän sen jossain missä kukaan ei näe tai kuule.

Kaupunkiin on rakennettu uusi teatteritalo, joka tarjoaa kaupunkilaisille aivan riittävästi kulttuurielämyksiä. Teatterin sekä orkesterin ohjelmistot ovat kuitenkin kehnoja ja liput niihin aivan liian kalliita, joten en käy kummassakaan. Hulivilien rötväily baareissa ja varsinkin julkisilla ulkoalueilla tulee kieltää.

Kielletään historiallisesti merkittävien rakennusten sekä alueiden käyttö kaikilla tavoilla. Tyhjien rakennusten käyttöönotto on estettävä. Uudisrakentaminen tulee keskittää kaupungin laitamille, mutta keskustan elinvoimaisuus on säilytettävä. Nuorison liikkuminen julkisilla paikoilla on kiellettävä.

Hallitukselta tulee kieltää huonot päätökset. Tämä maa tarvitsee työpaikkoja, koska minä en tahdo maksaa hulivilien elämistä. En myöskään tahdo jakaa töitäni kenenkään kanssa, varsinkaan maahanmuuttajan. Parempi vain pitää rajat kiinni, koska en tahdo minun Suomeeni henkilöä, joka saattaisi olla kiitollinen elämästään täällä.

Paras olisi jos tekisimme ihan keskenämme ihan vaan omia juttujamme eikä näytettäisi kelleen. Eihän ketään kiinnosta, vaikka meidän juttu onkin paljon parempi kuin muiden. Ja jos sattuisikin kiinnostamaan niin idea varmasti varastetaan ja sitten sillä rahastetaan jossain ulkomailla. Että parempi vaan olla tekemättä mitään ja ihan varmuuden vuoksi valittaa kaikesta, koska joku asia saattaisi muuttua.

Onneksi Lappeenranta on hieno kaupunki, jossa kuunnellaan myös pieniä ihmisiä. Varsinkin kun kyse on minun kaupunkini väärinkäytöstä.

Ossi Välimäki

27.4.2017